Käytä äänioikeuttasi!

Varsinainen äänestyspäivä on 25.5.

Olen ehdolla numerolla 202

Käytä äänioikeuttasi!

Loppukiri:

19.5. klo 14 Keskustan teltta Kampin Narikkatori
19.5. klo 15:30 Keskustan teltta Mosaiikkitori Vuosaari
19.5. klo 17 Kansalaisinfo, eduskunta kanssaehdokkaiden Ann-Mari Kemell ja Hanna Kosonen kanssa

20.5. klo 8-10:30 Keskustan teltta Ylä-Malmin tori
20.5. klo 16-17 Lasipalatsin pääty, Kamppi, Helsinki

21.5. klo 7:45-8:45 Lasipalatsin pääty, Kamppi, Helsinki
21.5. klo 16-17 Iso Omena, Keskustan teltta, Espoo

22.5. klo 8:30-9:30 Keskustan teltta, Kamppi Lasipalatsin pääty. Mukana myös kanssaehdokas Olli Rehn!
22.5. klo 17 Nuorisolautakunta budjettikokous

23.5. klo 15-16 Keskustan teltalla, Lasipalatsin pääty
23.5. klo 19 katsomassa Kenneth & Friends -esitystä Oopperassa

24.5. klo 10-11 Keskustan teltta Munkkivuoren ostari
24.5. klo 12-13 Itäkeskus Tallinnan aukio
24.5. klo 15:30-16 Demokratiateltta, Rautatietori ehdokas Pentikäisen kanssa
24.5. klo 16-17 Kamppi, Lasipalatsin pääty

25.5. Naisten kymppi!
25.5. Vaalivalvojaiset Apollo

Äänestämällä voit vaikuttaa!

Keskustan naisehdokkaat: Kohti tasa-arvoista Eurooppaa 11.5.2014

Keskustan naisehdokkaat toivovat ihmisten äänestävän vilkkaasti tulevissa vaaleissa. Viisi vuotta sitten äänestysprosentti oli alhainen vain 40,3. Äänestäminen on erittäin tärkeää, sillä Euroopan parlamentti päättää monista ihmisten arkipäivää koskettavista asioista. Euroopan kehitys tarvitsee naisnäkökulmaa kaikille politiikan osa-alueille niin talous-, ulko-, energia- kuin työllisyyspolitiikkaan. Tällä kaudella naisparlamentaarikkoja on ollut vain 35 prosenttia kaikista europarlamentaarikoista.

Naiset ovat itse avainasemassa tasa-arvon saavuttamisessa. Naisten määrän lisääntyminen päätöksenteossa ja tasapuolisen edustuksen vakiinnuttaminen on tärkeää, jotta EU:n kansalaisten demokraattinen edustus paranee. Myös sukupuoli näkökulma ja ihmisoikeuskysymykset tulevat huomioiduksi, kun naiset ovat mukana päätöksenteossa.

”Euroopan unionin sisällä pitää tehdä työtä muun muassa työelämän tasa-arvon, sukupuoleen kohdistuvan väkivallan sekä prostituution ja kansainvälisen rikollisuuden poistamisen eteen koko EU:n alueella. Myös naisten vaikutusmahdollisuuksia politiikan eri osa-alueilla on parannettava”, naisehdokkaat vaativat

Mitä enemmän naisia valitaan parlamenttiin sitä enemmän tasa-arvokysymyksiin todennäköisesti kiinnitetään huomioita. Tarvitsemme naispäättäjiä tasa-arvoisen unionin rakentamiseen. Naisehdokkaat kannustavatkin kaikkia käyttämään äänioikeuttaan vaaleissa.

Lisätietoja:

Johanna Häggman, johanna.haggman(at)surffi.net

Anneli Jäätteenmäki, anneli.jaatteenmaki(at)ep.europa.eu

Elsi Katainen, elsi.katainen(at)eduskunta.fi

Ann-Mari Kemell, annmari.kemell(at)gmail.com

Hanna Kosonen, hanna(at)hannakosonen.fi

Sanna Lehtinen, lehtinen.keskusta(at)gmail.com

Mirja Vehkaperä, mirja.vehkapera(at)eduskunta.fi

EU-rahoitus yhä tärkeämpää yliopistoille

Vaalien alla keskustellaan aina EU:n hyödyistä ja haitoista. Yksi teema, mistä ei ole käyty keskustelua on EU:n myöntämä tutkimusrahoitus.

Oman kotiyliopistoni eli Helsingin yliopiston saama suora EU-rahoitus on lisääntynyt vuosi vuodelta. Vuonna 2012 EU rahoitusosuus oli jo 11 % yliopiston täydentävästä rahoituksesta eli yhteensä 27 miljoonaa euroa.

EU-rahoitus on yhä tärkeämpää yliopistoille myös tulevaisuudessa. Suomessa valtion tiukentuneen talouden myötä yliopistoindeksi puolitettiin vuonna 2012 ja leikattiin kokonaan vuodelle 2013.

Niin Suomi kuin muut EU-jäsenvaltiot kamppailevat työttömyyden kanssa. Ongelmat ovat seurausta huonosta työllisyys- ja koulutuspolitiikasta. Suomessa yliopistojen ja tutkimuksen määrärahoja on leikattu ja ulkopuolinen rahoitus on yhä tärkeämpää.

On lisäksi tieteen aloja, joiden on vaikea kilpailla yritysrahoituksesta, vaikka näiden alojen innovaatiot hyödyttävät koko yhteiskuntaa. Näitä aloja ovat usein humanistiset ja yhteiskuntatieteelliset alat.

Uudet innovaatiot syntyvät vain ennakkoluulottomasti eri aloja ja osaamista yhdistämällä. Uudella alkavalla EU:n ohjelmakaudella Horisontti 2020-ohjelma jatkaa tieteen rahoittamista. On tärkeää, että EU panostaa tulevaisuudessakin tieteeseen.

Euroopan kilpailukykyä on mahdollista edistää vain uusilla innovaatioilla ja keksinnöillä.

Puhe – Vihreä Vappu Helsinki

Arvoisa Pj. Sipilä, kanssaehdokkaat hyvät kuulijat,

Muutama vuosi sitten työskennellessäni täällä Helsingissä seurakunnan palveluksessa olin virastopäivystäjänä. Puhelin soi. Langan toisessa päässä oli sairaalalääkäri. Hänen piti kotiuttaa leikkauksessa ollut potilas. Tämä ei ollut vielä kykenevä liikkumaan eikä hänellä ollut sukulaisia. Lääkäri kysyi, voitaisiinko seurakunnan puolesta huolehtia tämän henkilön kaupassa käymisistä. Diakonityöntekijä otti asian hoitaakseen. Seurakunta osoitti toiminnallaan solidaarisuutta.

Solidaarisuus on käsite, joka harvoin nousee uutisotsikoihin, vaikka sen avulla on vältetty monta kriisiä niin täällä kotimaassa kuin kansainvälisesti. Se on sosiologian käsite, jolla tarkoitetaan yhteisvastuullisuutta. Ryhmän sisäisenä ilmiönä solidaarisuus liittyy yhteenkuuluvuuden tunteeseen. Ryhmien välisenä taas se tarkoittaa esim. hyväosaisten solidaarisuutta heikompiosaisia kohtaan.

Solidaarisuutta tarvitaan erityisesti nyt, kun Euroopan taloudellinen kriisi on konkretisoitunut ihmisten elämää ravistelevaksi sosiaaliseksi kriisiksi. Tilastokeskuksen uusimman työvoimatutkimuksen mukaan työttömyys on noussut 9,5 prosenttiin. Vailla työtä on noin 400 000 suomalaista ja koko EU alueella noin 26 miljoonaa.
Lissabonin sopimuksessa yhdeksi tavoitteeksi kirjattiin solidaarisuuden Eurooppa.

Ihmisten hyvinvointi on koko Euroopan asia. Euroopan 2020 -kasvustrategian yksi konkreettinen tavoite on poistaa köyhyys tai syrjäytymisvaara vähintään 20 miljoonalta ihmiseltä.
Tavoite ei ikävä kyllä ole toteutumassa. Syyt ovat rakenteissa. On EU-maita, joissa ihmiset elävät toisten armeliaisuuden ja kristillisten järjestöjen hyväntekeväisyyden varassa. Myös talouskriisin johdosta tehdyt leikkaukset sosiaaliturvaan, palkkoihin ja julkisiin palveluihin ovat kurjistaneet eurooppalaisten elämää.

Eri EU-maiden väliset erot sosiaaliturvassa ovat lisäksi konkretisoituneet epäterveeksi kilpailuksi sisämarkkinoilla, kun yritykset saavat etua toimiessaan maissa joissa hyvinvointijärjestelmät ovat ohuemmat ja verotus pienempää. Ei ole myöskään kenenkään etu, jos kansalaiset liikkuvat unionin sisällä parempien sosiaalietuuksien perässä.

Samalla tavalla kuin ympäristölainsäädännössä, myös perusturvassa tulisi olla minimitaso. Minimitasolla tarkoitan, että jokainen jäsenvaltio velvoitettaisiin takaamaan omille kansalaisilleen omassa maassaan oikeus perusturvaan, joka takaisi hänelle ihmisarvoisen elämän edellytykset kodin ja ruuan.

Eriarvoisuuskehitys on pysäytettävä. Asenteita on pehmennettävä ja suvaitsevaisuutta lisättävä myös meillä täällä Suomessa.

Muutama viikko sitten ystäväni kertoi järkyttyneenä nähneensä täällä Helsingin keskustassa kuinka keski-ikäinen suomalainen sylkäisi romanikerjäläisen päälle. Jokaisella ihmisellä oli hän sitten kerjäläinen tai virkamies on ihmisarvo, jota tulisi kunnioittaa. Niin ei tällä hetkellä ole.

Mutta positiivisia esimerkkejäkin löytyy. EU on luonut erilaisia mekanismeja, joilla tasoittaa niin jäsenvaltioiden kuin alueiden välisiä eroja.

Viime syksynä valmistuneessa väitöstutkimuksessani tutkin paikallisseurakuntien roolia ESR-hankkeissa. Projekteissa, joissa seurakunnat olivat mukana, pitkäaikaistyöttömät oppivat atk-taitoja ja saivat työelämäkokemusta, vankilasta vapautuneet oppivat elämänhallintaa ja maahanmuuttajat kieltä ja tietoa suomalaisen työelämän säännöistä ja kulttuurista. Vaikka EU-projekteja on kritisoitu määrällisten tavoitteiden vähäisyydestä, laadullisesti ne edistivät ihmisten työllistymismahdollisuuksia. Tällaista EU:n mahdollistamaa solidaarista toimintaa löytyy läheltämme.

Tällä hetkellä eurooppalainen solidaarisuus on koetteilla. Kaikkein suurinta solidaarisuutta osoittavat ne yritykset, jotka luovat lisää työpaikkoja ja yrittävät säilyttää jo olemassa olevat, vaikka tulos siitä kärsisikin.

EU tarvitseekin selvitäkseen samanaikaisesti sekä vahvaa yrittäjähenkeä että solidaarisuutta.

Mutta sitä ennen EU-parlamenttiin tarvitaan kansalaisten äänitorvia ja yhteisen hyvän edistäjiä. Nämä EU-vaalit ratkaisevat EU:n tulevaisuuden. Kansalaisten käsissä on se, että parlamenttiin saadaan henkilöt jotka haluavat tehdä töitä paremman tulevaisuuden puolesta rakentaen, eivät hajottaen.

Uskon, että heitä löytyy erityisesti Keskustasta. Haluan toivottaa kevään iloa, riemua, arjen ja työn juhlaa teille jokaiselle.

Eurooppalainen solidaarisuus – puheenvuoro humanistien paneelissa

Tällaisen kirkkososiologin sydäntä lämmittää, kun puhutaan solidaarisuudesta. Sana solidaarisuus on sosiologiassa käytetty termi, jolla tarkoitetaan yhteisvastuullisuutta.

Solidaarisuus voi olla ryhmän sisäistä tai ryhmien välistä. Ryhmän sisäisenä ilmiönä se liittyy yhteenkuuluvuuden tunteeseen ja yhteisten päämäärien tavoitteluun. Ryhmien välisenä taas se tarkoittaa esim. hyväosaisten solidaarisuutta heikompiosaisia kohtaan.

Sosiologian perustajan Auguste Comte liitti solidaarisuuden vahvasti altruismin käsitteeseen. Hänen tulkinnoistaan sai alkunsa ajatus erityisestä yhteiskunnallisesta solidaarisuudesta.

Myös Euroopan Unionissa Lissabonin sopimuksessa on kirjattu tavoitteeksi mm. solidaarisuuden Eurooppa. Sopimuksen mukaan unionin ja jäsenvaltioiden tulee toimia yhteisvastuullisesti solidaarisuuden hengessä, jos jokin jäsenvaltio joutuu esimerkiksi terrori-iskun tai luonnonmullistuksen kohteeksi.

Viime syksynä valmistuneessa väitöskirjassani tutkin rakennerahastoja erityisesti Euroopan sosiaalirahaston toimintaa. EU on luonut erilaisia mekanismeja, joilla tasoittaa niin jäsenvaltioiden kuin alueiden välisiä eroja. Suomessa rakennerahasto varoin on edistetty mm. työllistymisen mahdollisuuksia. Tutkimuksessani käsittelin erityisesti paikallisseurakuntien roolia ESR-hankkeissa. Seurakunnan projekteissa pitkään työttömänä ollut oppi atk-taitoja ja sai pitkästä aikaa työelämäkokemusta, vankilasta vapautunut oppi elämänhallintaa ja maahanmuuttaja kielitaitoa ja tietoa suomalaisen työelämän säännöistä ja kulttuurista. Tällaista EU:n mahdollistamaa solidaarista ja altruistista toimintaa löytyy läheltämme.

Mutta EU:sta löytyy solidaarisuutta myös suhteessa lähialueisiin. Muutama viikko sitten olin Amerikan juutalaisten vieraana Israelissa. Tutustuimme mm. hankkeeseen, jossa EU-rahoilla tuettiin Gazasta Israeliin tapahtuvia sairaanhoitokuljetuksia sekä hankkeeseen, jossa mahdollistettiin palestiinalaislääkäreiden erikoistumista Euroopan sairaaloissa.

EU on suuri toimija kansainvälisen solidaarisuuden toteuttajana. Usein unohtuu se, miten monta kriisiä solidaarisuudella on vältetty niin täällä kotimaassa kuin kansainvälisestikin. Ne kun eivät koskaan nouse otsikoihin.

Tällä hetkellä eurooppalainen solidaarisuus on koetteilla. Työttömyys ja hyvinvointijärjestelmien rahoittamisvaikeudet yhdistävät eri EU-maita. Asia on kriittinen myös meillä Suomessa. Mitä suurinta solidaarisuutta tänä päivänä osoittavat ne yritykset, jotka yrittävät luoda lisää työpaikkoja tai säilyttää jo olemassa olevat, vaikka tulos kärsisikin.

Ilman samanaikaista vahvaa yrittäjähenkeä ja solidaarisuutta EU ei selviä. Nyt tarvitaan sekä ryhmän sisäistä yhteishenkeä että ryhmien välistä solidaarisuutta ja luottamusta. Uskon, että näillä eväillä EU tulee selviämään nyt valtavilta tuntuvista haasteista.

Eurovaaleissa ratkaistaan eurooppalaisen hyvinvoinnin tulevaisuus

Euroopan talouskriisi on muuttunut sosiaaliseksi kriisiksi. Eri puolilla Eurooppaa palveluja ja palkkoja on leikattu. Työttömyys, erityisesti nuorisotyöttömyys, on kasvanut räjähdysmäisesti.

Eurooppalaisen hyvinvoinnin tulevaisuus on keskeinen teema eurovaaleissa. EU:sta puhuttaessa usein todetaan, että yhteisön on vaikea edetä sosiaalipolitiikassa johtuen rajatusta toimivallasta ja yksimielisyyden vaatimuksesta. Kuitenkin EU on puuttunut useisiin sosiaalipoliittisiin kysymyksiin esimerkiksi syrjintään. EU on puuttunut myös sosiaaliturvan koordinointiin. Tavoitteena on ollut kannustaa työvoiman liikkuvuutta sisämarkkinoilla niin, ettei EU-kansalainen eikä hänen perheensä joudu kohdemaan kansalaisia huonompaan asemaan toisessa EU-maassa työskennellessään. Työskentely eri maissa lasketaan mukaan myös eläkkeisiin. EU on puuttunut myös työturvallisuus asioihin.

Amsterdamin sopimuksessa EU:lle annettiin toimivalta asettaa direktiivein säännöksiä vähimmäisvaatimuksista myös työntekijöiden sosiaaliturvan ja sosiaalisen suojelun alueella. Sosiaaliturvan osalta vähimmäisvaatimuksia EU:ssa ei kuitenkaan ole.

Euroopan laajuisen sosiaalisen kriisin syveneminen edellyttääkin aiempaa aktiivisempaa sosiaali- ja terveyspolitiikkaa. EU:n perusoikeuskirja, joka tuli voimaan Lissabonin sopimuksen yhteydessä, on hyvä alku Euroopan sosiaalisen ulottuvuuden vahvistamiselle.

EU:n on tarvittaessa pystyttävä toimimaan perusoikeuksien puolustamiseksi, jos jäsenvaltiot loukkaavat ihmisten oikeuksia. Tähän tarvitaan yhdenvertaisuusdirektiivi. Myös perusturvan turvaavan direktiivin valmistelu tulee käynnistää pikaisesti. Jokaisen jäsenvaltion on taattava kansalaisilleen hädän hetkellä taloudellinen perusturva, joka mahdollistaa inhimillisen elämisen mahdollisuudet, kodin ja ruuan. On jäsenvaltioita, joissa ei ole minkäänlaista sosiaaliturvaa.

Kaikkein heikoimpia ei tule jättää heitteille. Sosiaalisen ulottuvuuden vahvistamista tarvitaan, jotta EU:lla olisi tulevaisuudessa tehokkaat työkalut puuttua kaikkein räikeimpiin perusoikeuksien loukkauksiin.

Lähi-idän rauhantunnustelut jatkuvat ilman USA:ta

Olin viime viikon Israelissa Amerikan juutalaisten vieraana. Tapasin palestiinalaisia, Israelin arabeja ja juutalaisia: sekä uskonnollisia että ateistisionisteja. Kaikki keskustelut kääntyivät rauhanneuvotteluihin.

Sain keskustella monien rauhanprosessiin osallistuneiden kanssa. Vierailin Länsirannalla PLO:n neuvottelutoimistossa ja tapasin Israelin ulkoministeriön väkeä ja laillisia neuvonantajia. Osapuolia kuunnellessa paljastui, miten monimutkaisesta asiasta rauhassa ja koko neuvotteluprosessissa on kyse.

Rauhanneuvottelujen päättyminen on herättänyt suuttumusta erityisesti palestiinalaisten ja israelilaisten liike-elämän edustajissa. He aikovat edistää neuvottelujen jatkumista lähiviikkoina vierailemalla Lontoossa ja Washingtonissa.

Israelin taloudella menee hyvin. BKT on 3,1 prosenttia, ja maassa on eniten start up -yrityksiä maailmassa. Rauhan aikaansaaminen vahvistaisi maan taloutta entisestään.

USA:n neuvottelutaktiikkaan oltiin tyytymättömiä. Valmiiden papereiden tuominen neuvottelupöytiin ei sovi Lähi-idän kulttuuriin. Siellä on totuttu toisenlaisiin menetelmiin.

Positiivista oli, että sekä palestiinalaiset että israelilaiset haluavat jatkaa neuvotteluja. He eivät näe muuta mahdollisuutta.

Tunnusteluja käytiin koko viikon ajan. Nobel-palkinnon saanut professori Daniel Shechtman sanoi, että erilaisille neuvotteluille tuskin koskaan saadaan pistettä, mutta pilkkuja kyllä. Israelilaiset ovat tottuneet elämään näiden pilkkujen kanssa.

Juutalaisen rabbin mukaan syy sille, miksi neuvottelut ovat jatkuneet 20 vuotta tuloksettomina, on se, että rauhaan on pyritty puhtaasti sekulaarilla agendalla. Koska uskonto on osa konfliktia, sen tulee olla myös osa ratkaisua.

Avain pysyvään rauhaan olisi, että myös uskonnolliset johtajat julkisesti ilmoittaisivat tukensa rauhanprosessille. Oslon prosessi kaatui siihen, että kummankaan osapuolen fundamentalistit eivät hyväksyneet sopimusta. Tätä virhettä ei saa toistaa.

Rauhanneuvotteluissa tulisi julkisesti tunnustaa, että sekä Israelilla että Palestiinalla on täysi oikeus kiistanalaisiin maa-alueisiin. Koska tämä ei ole mahdollista, on tehtävä kompromissi, jossa molemmat osapuolet ovat valmiita maa-alueiden vaihtoon.

Palestiinalle on tärkeää, että se säilyttää Länsirannalta kulkuyhteyden Betlehemiin. Israelin vaatimukset eivät ole ottaneet huomioon tätä toivetta.

Ongelmana on myös Gaza. Kumpikaan osapuoli ei tunnu haluavan vastuulleen tätä Hamasin hallitsemaa aluetta, jota Iran ja Qatar rahoittavat. Myös EU ja YK rahoittavat projektein Gazaa. Rauhan syntyminen tarkoittaisi myös rahahanojen tyrehtymistä.

Alueen johtajien eli Hamasin olisi kannettava vastuu sekä sosiaali- ja terveyskysymyksistä että koulutuksesta ja turvallisuudesta. Onko se tähän valmis?

Osapuolten mielestä EU:n tulisi asettaa takaraja taloudelliselle tuelle. Nyt piikki on auki. Takaraja lisäisi Gazan hallinnon yhteistyöhalukkuutta.

Alueen vakauttamiselle tärkeää olisi myös saada prosessille arabimaailman laaja tuki. Nyt niitä ei ole otettu prosessiin mukaan.

Alueen jännitteet, erityisesti Syyrian epävakaa tilanne sekä Israelin ja Jordanian välit hankaloittavat neuvotteluja. Israel haluaa, että Jordanian rajalle saadaan turvajoukot. Palestiinalaiset eivät halua rajalle israelilaisia, mutta kolmas osapuoli sopisi.

Rauhan edellytykset ovat olemassa. Tahto on kova. Talous saattaa tälläkin alueella olla paras neuvottelujen edistäjä.

En kannata Nato-jäsenyyttä

Ukrainan tilanne on virittänyt taas Nato-keskustelun. Suomella on arvostettu asema ulkopoliittisena toimijana ja Venäjä-asiantuntijana. Tähän on päästy pitkäjänteisellä ulko- ja turvallisuuspolitiikalla. Linjaa ei ole syytä muuttaa.

Olemme ylläpitäneet hyviä suhteita kaikkiin naapurimaihin myös Venäjään. Suomen geopoliittinen asema EU:ssa Venäjän naapurivaltiona on tosiasia. Vakaus ja rauhan ylläpitäminen lähialueillamme on tärkein tavoitteemme. En kannata Nato-jäsenyyttä.

Suomi tekee käytännönläheistä yhteistyötä Naton kanssa rauhankumppanuuden pohjalta. Tämä on hyvä asia. Nato on järjestönä myös muuttunut viime vuosina. Se on muun muassa siirtänyt USA:n tavoin kiinnostustaan ja painopistettään Aasiaan ja Tyynenmeren alueelle.

Vaikka Venäjän toimet Krimin niemimaalla eivät ole kansainvälisten sopimusten mukaisia eivätkä hyväksyttäviä, Suomen suhteet Venäjään ovat kunnossa. En usko, että Nato-jäsenyys parantaisi naapuruussuhteitamme, päinvastoin.

On vaadittava Venäjältä niin kahdenvälisissä tapaamisissa kuin unionin kautta käytävissä neuvotteluissa Venäjältä sopimusten noudattamista ja asioiden ratkaisemista rauhanomaisesti.

Kannatan pohjoismaisen yhteistyön tiivistämistä ja EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikan vahvistamista. EU:n ei tule toimia USA:n intressien toteuttajana.

Suomen on jatkettava liittoutumattomana rauhan ja yhteisymmärryksen rakentajana niin Euroopassa kuin maailmassa.

 

 

Apulaisoikeuskanslerin kannanotto myrkkyä monikulttuurisuudelle – Suvivirttä voitava laulaa jatkossakin

 

Apulaisoikeuskanslerin kannanotto suvivirren kieltämisestä kouluissa on käsittämätön. Uskonnonvapaus kuuluu perusoikeuksiin. Eduskunnan perustuslakivaliokunta on ylin perustuslainmukaisuutta tulkitseva taho. Se on katsonut, ettei yksittäinen virsi tai laulu tee koulun juhlasta uskonnonharjoitusta. Perustuslakivaliokunnan mukaan ne kuuluvat suomalaiseen kulttuuriin.

HS uutisoi 25.3. että Helsingin käräjäoikeus on tuominnut kaksi miestä työsyrjinnästä sakkoihin tapauksessa, jossa työntekijä sai potkut uskonnollisen huivin takia. Oikeuden mukaan nainen asetettiin uskonnon perusteella epäedulliseen asemaan. Tämä uskonnonvapauden tulkinta on täysin ristiriidassa apulaisoikeuskanslerin kannanoton kanssa. Apulaisoikeuskanslerin näkemys perustuu negatiivisen ja käräjäoikeuden päätös positiivisen uskonnonvapauden tulkinnalle.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on myös antanut päätöksen niin sanotussa krusifiksi –kiistassa. Italiassa suomalaisperäinen Lautsi haastoi Italian oikeuteen uskonnonvapauden loukkaamisesta. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin mukaan koulun luokkatilojen seinillä roikkuvat krusifiksit eivät loukkaa uskonnonvapautta. Myös näitä oikeuspäätöksiä vasten apulaisoikeuskanslerin kanta on outo.

Taloustieteen nobelisti Amartya Sen ja Martha Nussbaum ovat kehittäneet niin kutsutun toimintakykymenetelmän. Se tarjoaa vastauksia myös suvaitsevaisuuden, uskonnonvapauden ja vakaumusten tasa-arvon ongelmiin. Inhimilliseen hyvinvointiin kuuluu omantunnon kykyjen kehitys. Yhteiskunnan poliittisen vallan on tuettava ja suojeltava näiden kykyjen kehitystä. Uskonto on yksi tapa käyttää omaatuntoa elämän tarkoituksen ja eettisen perustan pohtimiseen.

Nussbaum hylkää näkemyksen, jonka mukaan uskonnon julkisia ilmauksia pitäisi sallia mahdollisimman vähän. Hän pitää samalla kiinni myös Rawlsin julkisen vallan neutraliteetista. Yhteiskunnan ei tule syrjiä mitään vakaumusta.

Myös poliittinen tasa-arvo edellyttää, että julkinen valta tukee sekä omantunnon kehitystä että oikeudenmukaisuuden ihannetta. Myös tätä taustaa vasten julkisella vallalla on velvollisuus suojella uskonnonharjoitusta ja uskonnonvapautta.

Uskonnollinen suvaitsevaisuus ja vakaumuksen kunnioittaminen perustuu myös ihmisten omantunnon kunnioitukselle. Onnellisuus ja vapaus eivät toteudu, ellei omaatuntoa saa vapaasti käyttää. Monikulttuurisuus ei toteudu, jos kulttuuriset ja uskonnolliset tavat eivät saa näkyä.

Ihannoimme monessa asiassa Yhdysvaltoja. Siispä otan esimerkin sieltä. Yhdysvaltojen valtiomuodon ensimmäisessä lisäyksessä omantunnonvapaus jaetaan kahteen osaa: uskonnon ja muun vakaumuksen vapaaseen harjoittamiseen. Julkinen valta ei saa ilman pakottavia intressejä asettaa kohtuuttomia esteitä omantunnon seuraamiselle. Tunnustuksettomuusperiaate taas tarkoittaa, että julkisen vallan tulee olla neutraali ja puolueetonta eri vakaumuksien ilmauksiin nähden.

Uskontoa siis voi harjoittaa, kunhan se ei vahingoita toista. Suomalaisen kulttuuriperinnön vaaliminen ja Suvivirren laulaminen koulun kevätjuhlassa ei ole vaarallista, eikä vahingoita ketään.

 

Koulutus avain Lapin menestykseen

EU-vaalit ovat nostaneet esiin Lapin merkityksen Suomelle ja EU:lle. Koko arktisen alueen poliittinen ja taloudellinen merkitys on nousemassa. Suomen arktiset tavoitteet ovat monenkeskisen arktisen yhteistyön vahvistaminen, EU:n arktisen politiikan muovaaminen sekä suomalaisen arktisen osaamisen tunnetuksi tekeminen. Asiantuntijuus näissä asioissa on Lapissa, ei etelässä.

Siksi on ristiriitaista, että juuri kun osaavaa työvoimaa aletaan tarvita ja arktista osaamista mainostetaan, koulutuspaikkoja leikataan. Lapista on leikattu enemmän kuin mistään muusta alueesta Suomessa. Pelkästään Lapin ammatillisten koulutuspaikkojen leikkaukset olivat 13,5 prosenttia. Ristiriitaista on myös, että leikkaukset painottuvat ammatilliseen koulutukseen, vaikka se kantaa suurimman osan paljon puhutusta nuoriso- ja yhteiskuntatakuusta.

Lappi on jo nyt valtakunnallisesti vaativin alue saavuttaa koulutus. Lisäleikkaukset asettavat nuoret syrjäytymisvaaraan. Opiskelupaikat ovat keskittyneet etelän kasvukeskuksiin. Kasvukeskuksissa ei ole kyetty vastaamaan kasvaviin opiskelijamääriin. Kohtuuhintaista asuntoa on vaikea löytää. Järkevämpää niin opiskelijoiden kuin Lapin kehittämisen näkökulmasta olisi, että koulutusta olisi tarjolla omalla kotiseudulla. Myös asumiskustannukset ovat Lapissa edullisemmat.

Usein parhaat tulokset syntyvät, kun otetaan kohderyhmä mukaan suunnittelutyöhön. Reilua olisi, että koulutusta suunniteltaisiin alueellisen tarpeen mukaan. Lapin nuorten tulisi itse päästä vaikuttamaan, millaista koulutusta he haluavat.

Lapin nuoria tulee innostaa ja tukea yrittäjyyteen ja oman kotiseudun kehittämiseen. Tämä on mahdollista, kun tahtoa löytyy.

Lapin kansa, mielipide 25.2.2014